Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tänne tulevat kaikki tarinat

Voit alkaa kirjoittamaan heti tarinaa, kun olen hakkeeesi

hyväksynyt ja siihen vastannut

Tarinat kirjoitetaan joko minä-muodossa

tai hän-muodossa

Tarinat kirjoitetaan, joko menneessä ajassa

tai nykyhetkessä

Annan pisteitä (tp) tarinan laadun

ja pituuden mukaan :)

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Kukkatassu, Vaahteraklaani

15.04.2017 00:14
Kamppailin voimakasta mustaa virtaa vastaan, ja koetin epätoivoisesti pysytellä pinnan yläpuolella. Sade piiskasi kasvojani, ja salamat valaisivat koko taivaan. Aallot löivät huiman korkeina kuononi yli, ja pärskin vettä suustani. Tunsin, miten voimani alkoivat hiipua vahvaa virtaa vastaan, ja aloin hiljalleen painua yhä enemmän veden alle. Vetäisin viimeisen kerran henkeä syvään, ja loin katseeni taivaaseen. Lopetin taisteluni virtaa vastaan, ja vaivuin syvyyksiin.
Heräsin säpsähtäen. En tiennyt laisinkaan, mitä uneni tarkoittivat, mutta olin nähnyt painajaisia pian neljäsosakuun. Joka yö sama juttu, näin unta hukkuvani, lopulta heräsin säpsähtäen, ja säikyin pienintäkin risshdusta. Siinä sitten piti koittaa rauhoittaa mielensä, ja nukkua loppuyö. Hengitin pari kertaa syvään, ja keskityin tulevaan taisteluharjoitukseen. Lopulta vaivuin levottomaan uneen.
"Kukkatassu! Kukkatasuu!" huusi Kivitassu suoraan korvaani, ja töni minua.
"No mitä?" huokaisin. En ollut saanut nukuttua kunnolla.
"Tuhkasulka odottaa sinua!" Kivitassu ilmoitti.
"Voi ei!" säikähdin. Olin antanut mestarini odottaa! Nyt hän olisi vihainen! Kömmin vaivalloisesti ylös pediltäni, ja venyttelin. Säntäsin paniikin vallassa ulos pesästä, ja näin Tuhkasulan pesän edessä. Juuri niin, kuin kuvittelinkin!
"Olet myöhässä Kukkatassu", naukaisi Tuhkasulka vakavasti.
"A-anteeksi!" vinkaisin. Haukottelin niin syvään, että vedet tulivat silmiini. En ollut nukkinit kunnolla neljäsosakuuhun.
"Mennään nyt kuitenkin", totesi Tuhkasulka kireästi. Tyydyin nyökkäämään, sillä en halunnut suututtaa mestariani pahemmin. Siinä kävellessämme Tuhkasulka leppyi hieman. Minä kävelin hiljaa, katse suunnattuna tassuihin, ja korvien kärjet häpeästä hehkuen.
"Kukkatassu, onko sinulla kaikki ihan hyvin?" kysyi Tuhkasulka, rikkoen syvän hiljaisuuden välillämme.
"On, väsyttää vain vähän", mau'uin nopeasti.
"Siltä näyttää. Onko siihen jokin syy?" kyseli Tuhkasulka katsellen minua, jokin huolensekainen meripihkasilmissään. Ennen, kuin ehdin edes huomata, istahdin maahan, ja kerroin varapäällikölle kaiken painajaisistani ja tunteistani sekä huolistani niihin liittyen. Mestarilleni oli vain jotenkin helppo puhua, mutta niin kai on, jos luottaa johonkuhun.
"No siinäpä on paljon huolta pienellä kissalla", maukui Tuhkasulka ymmärtäväisesti. Mestari oli istunut viereeni, ja laskenut hännänpäänsä lohduttavasti lavalleni. Olin todellakin onnekas, kun minulla oli Tuhkasulan kaltainen mestari.
"Opetatko minut metsästämään nyt?" kysyin viimein.
"Niin! Toki!" naukui Tuhkasulka iloisena. Ensin hän opetti minulle saaliin hajun, ja sen jälkeen hän näytti vaanimisasennon. Laskeuduin itsekin vaanimisasentoon, ja suoristin häntäni.
"Vähän alemmas vielä!" huikkasi mestarini sivummalta. Laskeuduin alemmas, ja jatkoin vaanimista.
"Loistavaa!" kehui Tuhkasulka. Kehut lämmittivät sisintäni, ja kohottivat mielialaani välittömästi.
"Loikkaahan nyt tuon sammalpallon kimppuun!" kehotti Tuhkasulka. Minä loikkasin, ja laskeuduin etutassut ojossa suoraan sammalpallon päälle.
"Hienosti meni!" Tuhkasulka naukui. Yritin vielä muutaman kerran hypätä sammalpallon kimppuun.
"Kuule, yritähän saalistaa nyt jotain oikeaa!" Tuhkasulka ehdotti. Nyt minua alkoi jännittää. Aloim haistella ilmaa innokkaasti, ja löysinkin hiiren hajun. Lähdin vaanimaan kohti pientä ruskeaa eläintä. Minua alkoi toden teolla jännittää, ja tassuni melkein tärisivät. Loikkasin liian pitkän loikan, ja laskeuduin taidokkaasti vatsalleni hiiren päälle. Tunsin hiiren liikkuvan vatsani alla, ja tein nopean suunnitelman, ettei se karkaisi. Nostin takapäätäni ilmaan, ponnistin etutassuillani ja iskin takajalkani hiireen. Puristin kynteni sen ympärille, mutta se pyristeli vastaan. Painoin hiiren maata vasten, ja tavoittelin sitä etutassuillani. Viimein sain hiiren oikeaan etutassuuni, ja puraisin sitä voimakkaasti niskaan.
"Kiitos Tähtiklaani!" kuiskasin.
"Ihme, ettei hiiri karannut", sai Tuhkasulka sanottua naurultaan.
"Sainpahan kuitenkin kiinni!" hihitin.

// Anteeksi jos oli kirjoitusvirheitä, koska tein kännykällä..

Nimi: Ice

02.04.2017 16:41
Yötassu - Laineklaani

Makasin pehmeällä sammalella häntä tiukasti ympärilläni, kunnes kuulin naukunaa pesän ulkopuolelta.
"Yötassu, tule ulos", Kielojalan murahdus kuului.
Nousin korvat luimussa ja silmät muurautuneena unihiekasta istumaan. Räpyttelin hetken silmiäni ja aloitin sekaisen turkkini nuolemisen.
"Tullaan", nau'uin epämääräisesti nuolaisuiden välissä.
Vihdoin, kun olin saanut mustan turkkini näyttämään siedettävämmältä astelin ulos oppilaiden pesästä varoen astumatta kenenkään hännän päälle. Kielojalka istui tyynen näköisenä ketunmitan päässä pesästä. Loikin mestarini luo ja istuuduin tuota vastapäätä.
"Huomenta, Yötassu", kolli naukui nuolaisten käpäläänsä.
"Huomenta", murahdin. "Mitä teemme tänään?" jatkoin sitten, ettei tulisi mitään hiljaista hetkeä.
Kielojalka näytti ensin mietteliäältä, mutta nyökäytti sitten päätään.
"Lähdemme kalastamaan", soturi vastasi noustessaan seisomaan.
Nyökkäsin ja annoin mestarini lähteä ensin liikkeelle. Pujahdimme ulos leiristä ja huomasin kuinka aikaista oli. Vartiossa olevat Huurrekukka ja Kaninloikka katsahtivat yllättyneenä toisiinsa, kun he huomasivat meidät. Kielojalka tervehti kaksikkoa ja jatkoi taas matkaansa. Seurasin nopeasti perässä katsomatta edes kahteen soturiin.
*Varmaan ovatkin itse heränneet auringonhuipun aikaan ollessaan oppilaita*, sihahdin mielessäni ja mulkaisin vielä taakseni.

Vähän matkaa kuljettuamme huomasin edellä kulkevan mestarini pysähtyvän joen varteen.
"Nyt saat näyttää oletko luonnollinen kalastaja", musta soturi naurahti ja katsoi minuun oransseilla silmillään.
"No katsotaan", naukaisin ja asetuin veden ääreen.
Kielojalka tuhahti ja asettui viereeni.
"Minä näytän ensin mallia", kolli naukui vakaasti.
*Mikäs viisastelija sinusta nyt tuli!?* ajattelin vihaisesti, mutta jätin asian silti sanomatta.
Parasta olisi jos vain en keksisi mitään riitaa tuon karvapallon kanssa. Kielojalka kyyristyi lähemmäs vettä yrittäen mitää varjoaan osumasta veteen. Panin asian merkille ja katsoin paikoillani miten ison näköinen kala lähestyi mestariani. Soturi pidätteli hengitystään, jotta ei päästäisi mitään ääntä. Lipaisin kielelläni toista pitkää kulmahammastani ajatellen miltä noin mehevän näköinen kala maistuisi. Juuri, kun saalis oli aivan soturin edessä tuo huitaisi vettä niin nopeasti, että olin vähällä kaatua veteen. Se lennähti lumiselle maalle sätkimään. Kielojalka kuitenkin pinkaisi nopeasti sen luo ja puraisi sen kuoliaaksi.
"Sinun vuorosi", tuo naukui pyyhkäisten vesipisaran pois viikseltään.
Jäin hetkeksi paikoilleni ennen kuin nyökkäsin ja otin hyvän asennon joen varteen.

// vähä lyhyt, mut joku Laineklaanista? //

Vastaus:

25 tp!
Osaat hyvin kuvailla tilaneteita :)

Nimi: Kukkatassu, Vaahteraklaani

02.04.2017 15:36
"Mitä teemme tänään?" kysyin innoissani mestariltani. Hän oli juuri lähettänyt aamupartion matkaan.
"Tänään saat yllätystehtävän, mutta voin luvata, että se on oikea oppilaan tehtävä!" Tuhkasulka naukui.
"Mahtavaa! Milloin mennään?" kysyin.
"Mennään vaikka heti", Tuhkasulka maukui. Minä loikin intoa täynnä ulos leiristä, ja Tuhkasulka käveli perässä.
"Minne päin mennään?" kysyin, jotta voisin juosta oikeaan suuntaan.
"Menemme tuonne kallioille", vastasi Tuhkasulka, ja osoitti kallioita vasemmalla puolellani. Juoksin täyttä vauhtia kallioille. Ihmettelin, sillä tajusin, ettei kallioilla voi metsästää tai taistella kunnolla.
"Mitä ihmettä me täällä teemme?" kysyin Tuhkasualta.
"Keräämme sammalta", vastasi Tuhkasulka. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, ja mestarini kasvoilta näki tämän pidättelevän naurua. Nielin pettymykseni, ja ajattelin, että jostain kaikkien on aloitettava. Tuhkasulka irrotti varovasti kynsillään siistin kaistaleen sammalta kalliosta. Minä tein perässä, mutta lopputulos ei ollut aivan toivottu. Minun sammalkaistaleeni oli melko repaleinen.
"Se onkin ilmava! Katsohan, jos tämän laittaisi näin osaksi petiä, niin näyttää että siinä olisi enemmän sammalta, kuin onkaan!" selitin huvittuneelle mestarilleni. Yritin uudelleen, ja tällä kertaa sammalkaistaleeni näytti jo vähemmän raadellulta. Keräsin aikamoisen kasan sammalta, ja sen jälkeen Tuhkasulka kertoi, miten ne saisi kuljetettua kerralla leiriin. Käärin sammalet palloksi, ja puristin sen leukani alle.
"Tämän kanssa on vaikea puhua!" naurahdin Tuhkasulalle. Mestarini oli mukava, ja koin olevani onnekas, kun juuri Tuhkasulka oli minun mestarini.
"Viehän sammalet parantajan pesään, siellä on sammalvarasto", kehotti mestarini. Nyökkäsin, ja lähdin parantajan pesää kohti.

Vastaus:

10 tp :)
Kukkatassu vaikuttaa innokkaalta oppilaalta ;)

Nimi: R&H

27.03.2017 16:56
Kirkastassu - Laineklaani

Lumipilvi laskeutui kyyryyn maata vasten, vaanimisasentoon, kuten hän itse oli kertonut.
"Pidä painoasi takana, niin saat paremmin ponnistettua saaliin kimppuun", hän neuvoi. "Yritä kuitenkin astua mahdollisimman kevyesti eteenpäin, ettei saalis kuule tuloasi. Tämä ei ihan päde näin lehtikadon aikana, mutta kunyt lumi sulaa, kannattaa muistaa se." Nyökkäsin ja seurasin tarkasti katseellani, kuinka Lumipilvi ponkaisi eteenpäin ja nousi sitten hangesta turkkiaan ravistellen.
"Nyt sinä", hän kehotti nyökäyttäen päätään. Laskeuduin niin matalalle kuin vain pääsin ja vedin kehoani taaksepäin, jotta paino olisi enemmän takana. Astuin pari askelta eteenpäin ja vilkaisin mestariani.
"Jatka vain", Lumipilvi kehotti. Otin muutaman askeleen eteenpäin ja ponkaisin sitten eteenpäin, kuin saalista kohti. Upposin etukäpäliä myöten lumeen ja sain suun täydeltä lunta.
Räpistelin äkkiä ylös hangesta lunta sylkien ja katsoin mestariani.
"Sinulla on lumipaakku päässäsi", Lumipilvi huomautti naurahtaen. Ravistin päätäni hymähtäen.
"Miten meni?" kysyin luoden katseen maahan jättämääni kuoppaan, mitähän minä näyttäisin viherlehtenä kun saalistaisin?
"Hyvin", Lumipilvi vastasi. "Nyt kierretään rajat." Nyökkäsin ties miten monetta kertaa jännityksen kipristellessä tassuissani. Millaistahan rajoilla olisi?

"Lähdetään nyt takaisin leirille ja illemmalla voidaan mennä joelle kalastamaan", Lumipilvi naukui, kun aloimme olla lähellä paikkaa, mistä olimme lähteneet rajakierrokselle. Olin pentuna pitänyt leiriä suurena, mutta koko Laineklaanin reviiriin verrattuna se tuntui hiiren kololta. Mainitsin asiasta Lumipilvelle, joka oli hymyillyt ja sanonut, että tottuisin siihen viimeistään soturina. Se tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Pysähdyin vähän väliä joko ravistamaan lunta tuuheasta hännästäni tai väistämään oksilta putoavaa lunta, kun olimme kääntyneet paluumatkalle leiriin.
Sain silloin jälleen aikaa katsella ympärilleni ja minusta tuntui, että koko ajan metsä paljasti itsestään jotain uutta. Aloin pikkuhiljaa kuulla eri lintujen viserrystä, suurin osa kuulosti tosin aika tavalla kuorsaukselta. Haistoin erilaisia metsän tuoksuja ja osasin jopa erottaa siitä muutaman laineklaanilaisen hajun, lähinnä vain emoni ja Lumipilven, sekä välillä häivähdyksen veljeni Tummaturkin hajusta.
Leiri oli huomattavasti vilkkaampi, nyt tullessamme takaisin kuin lähtiessämme. Etenkin pentutarhan luona kiinnitin huomioni lumessa telmiviin pentuihin ja ajattelin, että eihän siitä ollut kuin vajaa päivä, kun vielä itsekin olin vielä Kirkaspentu enkä -tassu.
"Yritäpä vaikka tutustua joihinkin oppilaisiin sillä välin, kun menen jakamaan partioita", Lumipilvi kehotti ja lähti astelemaan muutamaa soturia kohden.
Käänsin katseeni oppilaiden pesää kohti, jonka edustalla istusteli vaaleanruskea naaras. Hän katseli viikset väristen pentutarhalle.
Lähdin häntä kohti ehkä vähän epävarmoin askelin. Naaras oli klaanitoverini, miksi minä tutustumista jännitin?
"Hei", tervehdin naarasta ja istuuduin maahan. Hän käänsi katseensa minuun. Istuimme hetken hiljaa ja odotimme, sanoisinko toinen jotain.

// Hiekka?

Vastaus:

20 tp :)
Jatkan tänään Hiekkatassulla :)

Nimi: Tikru

27.03.2017 09:43
Hiekkatassu - Laineklaani

Heräsin aamuisiin lämpimiin auringonsäteiisin.
"Hiekkatassu?" Kuulin mestarini Ruusunlehden kysyvän hiljaa.
"Tulossa ollaan!" Sihahdin ja tassuttelin ulos.
"Mitä temme?" Kysyin ja katselin ympärilleni.
Joka paikassa oli lunta. Auringo sai sen säteilemään.
"Menemme kalastamaan", Ruusunlehti maukui ja viittoi seuraamaan.
Tassutin tuon perässä piikkihernetunnelista ulos.
Tassuttelimme metsän läpi hiljaiselle purolle.
Sen hiljainen solina kaikui metsässä.
"Voin ensin näyttää", mestarini sanoi ja tassutteli puron äärelle.
Hän kyyristyi ja alkoi vaanimaan kaloja. Hetken päästä hän kauhaisi nopeasti tassullaan ja heitti maahan karpin.
"Täällä yleensä ei tämä puro jäädy, koska kauempana on isompi virta ja se pitää jäätymisen poissa", Ruusunlehti maukui ja tappoi kalan.
"Sinun vuorosi!" Hän hihkaisi ja istahti alas.
Tassutin naaraan luokse ja kyyristyin.
Katsoin vettä tarkkaavaisena ja pian sain ahvenen näköpiiriini.
Huiskautin häntääni jännittyneenä.
Kauhausin nopeasti ja sain sätkivän kalan otteeseeni.
Päästin pienen hilpeän kehräyksen, kun tapoin sen.
"Hyvin napattu", Ruusunlehti kehui.
"Voisimme huomenna mennä taisteluharjoituksiin, miltä kuullostaisi?" Hän kysyi hymyillen.
"Se olisi kivaa!" Hihkaisin.
Mestarini nyökkäsi ja jatkoimme kalastamista.

Aurinko oli noussut taivaalle, kun palasimme mestarini kanssa leiriin.
Hänellä oli kaksi karppia ja minulla ahven.
Olimme käyneet samalla kiertämässä rajat.
Oli ollut niin paljon eri tuoksuja ja kaikkea mahtavaa!
Veimme kalamme riistakasalle.
"Olit mahtava", Ruusunlehti hymähti ja tassutteli Kaninloikan, emoni luokse.
Tassuttelin oppilaiden pesän suuaukolle ja istahdin alas.

Vastaus:

15 tp!
Jos joku haluaa Laineklaanista jatlaa niin voi :)

Nimi: Kirkastassu, Laineklaani

26.03.2017 13:15
En voinut olla tuntematta pientä ylpeyden pistosta heti herätessäni aamulla, kun muistin olevani oppilas ja vieläpä klaanin varapäällikön koulutuksessa.
Heti seuraava ajatukseni oli oivallus, että koko muu oppilaiden pesä oli tyhjä, ilmassa leijui vain muiden oppilaiden hajut.
Ponkaisin seisomaan ja aloin hätäisesti sukimaan turkkiani, johon oli unissa pyörittyäni tarttunut muutama sammalhippu. Veikkasin näyttäväni sillä hetkellä aika hassulta, kun olin kääntänyt pääni selkää kohti ja sanalla yritin tiivistää sammalpetiäni seuraavaa yötä varten välttyäkseni sammalen irtoamisesta.
"Kirkastassu, oletko hereillä?" Säpsähdin kysymystä ja käänsin katseeni pesän suuaukolle, josta sisään paistavan auringon valossa näkyi kissan varjo.
"Joo, olen", vastasin pikaisesti ja ravistin loput sammalet turkiltani pois. Tassuttelin pesän poikki ja tultuani ulos näin Lumipilven. Ulkona oli kirkasta auringonvalon heijastuessa maassa olevasta lumesta. Ilma oli viileä, muttei kuitenkaan mikään hirveän kylmä.
"Anteeksi jos nukuin pommiin", naukaisin katsoen mestariani anteeksipyytävästi silmiin.
"Ei se mitään, jokaiselle käy toisinaan niin", Lumipilvi vastasi. "Jopa ensimmäisenä päivänä oppilaana."
"Mitä teemme tänään?" kysyin inostuneena. Lumipilvi naurahti hyväntuulisesti ja mietti hetken.
"Opetan sinua ensin saalistamaan ja sitten saat tutustua reviiriin", hän päätti häntäänsä heilauttaen. Nyökkäsin hilpeänä ja likilähti hypähtelin hänen jäljessään ulos leiristä.
Hyvä ettei leukani mennyt sijoiltaan tai silmäni pudonneet päästä, kun näin leirin ulkopuolisen metsän. Pentuna emoni Lehväloiste oli kertonut miltä leirin ulkopuolella näytti, mutta nekään kertomukset eivät olleet valmistaneet minua siihen, mitä sillä hetkenä näin.
Maa kimalteli oksien välistä tulevassa valossa ja puut heittivät varjoja maahan. Katsoin niska kenossa ylöspin nähdäkseni puiden latvat, jotka olivat paksun lumikerroksen alla. Se sai minut ajattelemaan, että miltähän tuntuisi kiivetö sellaiseen puuhun ja katsella alla levittyvööäävää metsää ajatellen sen kaiken olevan omaa maataan. *Tuo kuulostaa jo pentumaiselta*, ajattelin heti sen jälkeen. *Minähän olen oppilas.* Ilmassa leijui makea metsäntuoksu laineklaanilaisten hajujen seassa.
"Tuletko?" Lumipilven ääni sai minut havahtumaan ajatuksistani. Lumipilvi seisoi puun varjossa ja hänen valkoinen turkkinsa tuntui tuskin eroavan lumesta.
"Anteeksi", naukaisin hätäisesti ja menin hönen luokseen.
"Mitäpä tuosta", Lumipilvi vastasi hymyillen ja alkoi kävellä eteenpäin. Seurasin häntä ympärilleni välillä katsellen, pää yhä pyörällä.
"Varo ettet-", Lumipilvi aloitti ja hypähti samassa taaksepäin. Kuului tumpsahdus ja kun kurkistin mestarini ohi, näin maassa matalan kuopan.
"Niin, varo ettet saa putoavaa lunta niskaasi", Lumipilvi maukaisi uudelleen ja jatkoi sitten kävelyä. "Ei olisi mukavaa, jos vaikka sairastut heti ensimmäisenä oppilaspäivänäsi."
"Minä varon", lupasin ja loikkasin pudonneen lumen muodotaman kuopan yli.

//sori et tää eka tarina olioli näin lyhyt ja kirjotusvirheitä saattaa olla, koska kirjotin tön puhelimella.

Vastaus:

20 tp!
Oli ehkä pari kirjoitusvirhettä, mutta ymmärrän kyllä jos on kirjoitettu kännykällä :)
Kirkastassu vaikuttaa innokkaalta oppilaalta ja hauskalta

©2017 Juovanrope - suntuubi.com